Olen viimein saanut tehtyä uuden tarinani ja tarinaani pääset lukemaan tästä.

Eli minulla on teille hyviä ja huonoja uutisia.

Aloitan huonoista, The Sims 3 ei ilmestykkään helmikuussa vaan kesäkuussa ;(

Hyvät uutiset, aijon tehdä pian, uuden The Sims 2 tarinan, koska kolmosta ei olekkaan tulossa lähiaikoina.

Uuden tarinani linkki tulee mahdollisimman pian tänne Love perheen tarinan sivulle, joten toivon, että monet teistä tulevat lukemaan uutta tarinaani :)

<3: Vanessa

Tässä se nyt sitten tulee, viimeinen osa kirjallisena, lukijoiden pyynnöstä. Laittakaahan kommenttia :)

Palautan teille hieman muistiin mihin jäimme. Brandon löysi salaisen oven kellarista, joka johti salaiseen huoneeseen. Huoneessa oli juoma, joka voisi tuhota kaikki vamppyyrit ja palauttaa kaiken ehkä ennalleen. Brandon päätti juoda juoman toivoen, että se toisi ainakin Darsyn henkiin. Tähän jäimme ja tästä jatkan kirjallisena.

Kun Brandon oli juonut juoman kaikki pimeni, mitään ei näkynyt, kaikki vain katsosi Brandonin ympäriltä, hän näki vain itsensä. Pian tämän jälkeen Brandon menetti tajuntansa, eikä hän sen jälkeen nähnyt edes itseään.

Myöhemmin Brandon heräsi, mutta hän ei tienny, miten kauan hän oli ollut tajuttomana. Vieläkään Brandonin ympärillä ei ollut mitään, hän näki vain itsensä, kunnes alkoi kuulumaan kovaa jyrinää. Brandon säikähti ääntä, mutta hänen ympärilleen alkoi tulla taloja, esineitä ja mikä parasta, ihmisiä jotka kävelivät iloisesti nauraen pitkin kaupungin katuja, aurinko paistoi ja kesä oli kuumimmillaan.

"Mitä ihmettä minulle oikein tapahtui!?" Huudahti Brandon katsoen ihmeissään ympärilleen.

"Missä kaksoset ovat? Ja onko Darsy elossa?" Huudahti Brandon ja meni suoranaisesti paniikkiin. Brandon alkoi juoksemaan kaduilla, kunnes hän pysähtyi.

"Minähän tunnen tämän kaupungin, olen siniperässä!" Huusi Brandon kummissaan. Brandon mietti, mitä hän tekisi siniperässä, kunnes hän muisti, että hehän asuivat siniperän majakassa, aikoinaan. Brandon lähti juoksien kohti majakkaa. Matkaa ei onneksi ollut majakalle paljon, sillä Brandon oli joutunut vain alle kilometrin päähän majakasta, juotuaan juoman.

Hetken päästä Brandon seisoi majakan edessä ja katsoi majakkaa silmät suurina. Brandon huomasi ilokseen, että majakassa paloivat valot. Brandon toivoi enemmän kuin mitään muuta, että minä ja kaksoset olisimme majakassa. Me olimme.

Tulin ulos majakasta juosten Brandonin luokse itkien. Olin nähnyt Brandonin seisovan majakan edessä, kun olin istumassa sohvalla.

"Voi Brandon!" Huusin onnellisena kyyneleet virraten pitkin poskiani.

"Darsy! Sinä elät!" Huusi Brandon ja halasi Darsyä vuolaasti itkien.

Pian kaksoset Daisy ja Marco, tulivat, myös juosten ulos majakasta.

"Isä!" Huusivat Daisy ja Marco yhdestä suusta itkien ja halasivat isäänsä yhtä aikaa.

"Voi ihanaa, että te kaikki olette täällä ja ennen kaikkea, kunnossa" Sanoi Brandon katsoen meitä kyyneleet valuen.

"En tiedä, mitä meille oikein tapahtui, mutta minä makasin vuoteella, kun yht äkkiä heräsin ja kaikki vain katosi ympäriltäni ja kuulin kovaa jyrinää. Hetken päästä, huomasin olevani majakassa ja hieman myöhemmin, kaksoset ilmaantuivat majakan eteen ja heillekin kävi samoin kuin minulle." Sanoin Brandonille tohkeissani.

"Minullekin kävi aivan samoin. Mietin vain, että ovatko kaikki vamppyyrit nyt kuolleet?" Kysyi Brandon hämillään.

"Varmasti, koska niinhän juoman piti tehdä" Sanoin Brandonille hymyillen ja halasin tätä yhä uudestaan ja uudestaan.

"Muutammeko me nyt tänne majakkaan takaisin?" Kysyi Brandon minulta hymyillen.

"Jos se käy vain sinulle, kaksosille se ainakin käy ja minulle" Vastasin hymyillen.

"Tottakai käy. Minulla on niin paljon kysyttävää ja kerrottavaa, että parempi mennä nyt sisälle" Sanoi Brandon hymyillen ja otti kädestäni kiinni.

Niin me päätimme muuttaa takaisin sukumme majakkaan.

Parin viikon päästä, sain tietää, että odotan kolmatta lasta. Kaksoset olivat innoissaan ja etenkin Brandon.

Kuukausi myöhemmin, kaksoset päättivät lähteä kolmeksi vuodeksi yliopistoon opiskelemaan.

Me jäimme Brandonin kanssa huolehtimaan pikku tyttävauvastamme, joka sai nimekseen Venla.

 

Perheemme ei koskaan unohda seikkailua, joka sai meidät itkemään, säikkymään, vihaamaan ja rakastamaan. Olemme iki onnellisia, että kaikki palautui silloin, takaisin normaaliksi ja että perheemme on taas yhdessä.

Toivon rakkaat lukijat, että tekään, ette unohda seikkailua, jonka tarjosi teille Love perhe ja toivon, että alatte lukea The Sims 3 tarinaani, jonka toivottavasti saan nopeasti tehtyä, The Sims 3:n ilmestymisen jälkeen :)

<3: Vanessa

 

Hei kaikille! Sain viimein kirjoitettua uuden osan, joten toivottavasti pidätte :) Hyvää joulun odotusta kaikille =)

Makasin elottomana katolla, Daisyn ja Marcon tullessa viereeni itkien.
"Äiti et saa lähteä, tule takaisin" Huusivat kaksoset samaan aikaan.
Brandon nousi ylös seisomaan ja katsoi raivoissaan naista, joka hymyili voitontahtoisesti.

Brandon lähti juoksemaan naista kohti ja tönäisi tätä kaikin voimin.
"Sinä! Sinä olet syyllinen tähän kaikkeen, toivottavasti olet tyytyväinen!" Huusi Brandon naiselle kyyneleet valuen.

Nainen kaatui kovaan kattoon takamukselleen.
"Auts!" Kiljahti nainen huomatessaan olevansa katolla istualleen.

Nainen nousi vihaisena ylös.
"En olisi tehnyt Darsylle mitään, jos hän ei olisi tullut tielleni" Kivahti nainen Brandonille.

"Todella loistava selitys sille, että riistit Darsyn meiltä! Me lähdemme kaksosten kanssa täältä heti pois, etkä sinä voi estää meitä!" Huusi Brandon kyyneleet silmissään ja raivoisa vihan tunne sisällään.

"Minä en sinua ja kaksosia pysty estämään, mutta ehkä he pystyvät" Sanoi nainen osoittaen porttia.

Portin edessä seisoi kaksi henkilöä.
Amanda ja Kaapo.

"Kyllä me vielä täältä pois päästään" Kivahti Brandon naiselle ja tökkäsi tätä.
"Auts, lopeta" Kivahti nainen ja katsoi Brandonia vihaisena, kun tämä käveli Darsyn luo.

Brandon kyyristyi alas maahan ja antoi vielä Darsylle suudelman.

Brandon otti Darsyn syliinsä ja lähti viemään tätä kohti makuuhuonetta.

Oliko tämä Darsyn loppu?

"Minä vielä saan sinut takaisin" Kuiskasi Brandon sängyn vierellä.

"Minun on pakko saada" Sanoi Brandon kyyneleet silmissään.

Samaan aikaan katolla.
"Kulta, suunitelmamme toimii hyvin, mutta mitä me teemme juoman kanssa? Olisiko se paras tuohota?" Kysyi nainen mieheltään huolestuneena.

"Juomaa ei todellakaan saa tuhota, sillä vamppyyrit tuhoutuisivat myös. Meidän kannattaa vain lisätä vartiointia juoman läheisyydessä, ei muuta" Sanoi mies vaimolleen.

"Sitä paitsi, Brandon ja kaksoset eivät edes tiedä koko juomasta" Naurahti mies vaimolleen.

Niin juoma...
Juoma oli laitettu alimpaan huoneeseen talossa ja huoneeseen pääsi ainoastaan salakirjahyllyn kautta.

Salakirjahyllyn pystyi avaamaan vain, oikeaa kirjaa painamalla.

Huoneessa ei ollut mitään muuta, kuin pöytä jonka päällä arvokas juoma.

Tämä juoma, pystyisi tuhoamaan ainakin kaikki vamppyyrit, joten vamppyyreille, se oli valtavan arvokas.

"Kaipaan äitiä jo nyt, haluan hänet takaisin luoksemme" Itki Daisy isäänsä samalla halaten.

"Lupaan tuoda äitisi takaisin, minun on pakko luvata" Kuiskasi Brandon tyttärelleen, itkien samalla.

Myöhemmin samana päivänä.
"Muuten, tuli tässä mieleen, että me Marcon kanssa kuulimme sattumalta, katolla olevan miehen ja naisen juttelun ja he puhuivat juomasta. Juoma kuulemma pystyisi tuhoamaan vamppyyrit" Sanoi Daisy Brandonille.

"Joten juoma pystyisi palauttamaan myös, kaiken ennalleen" Sanoi Daisy innoissaan.

"Voisimme tuoda äidin takaisin" Sanoi Marco hymyillen Daisyn takaa.

"Ongelma on vain se, ettemme tiedä missä juoma on, se voi olla vaikka missä" Sanoi Daisy totisena.

"Hmmm... Uskon kyllä, että juoma on täällä talossa, mutta kysymys onkin juuri se, ettemme tiedä alkuunkaan missä juoma on ja nuuskimisemme kyllä huomattaisiin" Mietti Brandon huolissaan.

"Minun täytyy miettiä asiaa rauhassa, menen olohuoneeseen" Ilmoitti Brandon kaksosille ja lähti kävelemään kohti olohuonetta.

Brandon istahti nojatuoliin miettien, missä ihmeessä juoma voisi olla.

"Kirjahylly, kirjahylly" Toisti papukaija, jonka häkki oli, olohuoneen nurkassa.

Brandon ei huomannut, että häkin ovi, oli auki.

Niinpä papukaija, lensi Brandonin kädelle, tämän istuessa edelleenkin nojatuolissa.
"Kirjahylly, kirjahylly" Ujelsi papukaija uudestaan ja uudestaan Brandonin noustessa ylös, nojatuolista.

"Taidat osata puhua" Brandon sanoi papukaijalle ja toi papukaijan lähemmäs itseään, jotta kuulisi selkeästi, mitä papukaija yritti sanoa.

"Kirjahylly, kirjahylly, kirjahylly" Papukaija toisti raakkuen.

"Et taida osata sanoa, mitään muuta" Naurahti Brandon silittäen papukaijaa.

Brandon meni laittamaan papukaijan takaisin häkkiin, mutta unohti laittaa häkin oven kiinni.
Brandon lähti kävelemään pois olohuoneesta.

Hetken päästä, papukaija lähti häkistä ja raakkui kovaan ääneen.
"Kirjahylly, kirjahylly, kirjahylly"

Nainen oli sattunut samaan aikaan kävelemään käytävällä, nähden ja kuullen, papukaijan lentävän ja sanovan kirjahylly, kirjahylly.
"Voi ei! Miten tuo papukaija voi tietää salaovesta?" Mietti nainen kauhuissaan ja lähti juoksemaan papukaijan perään.

Papukaija oli lentänyt takaisin häkkiin.
Nainen löi nopeasti häkin oven kiinni.
"Huh, se oli aivan liian lähellä" Mietti nainen mielessään.

Nainen kävi jossain, mutta tuli hetken päästä takaisin, mukanaan vihreä laatikko.
"Noin, tästä saat kuule hyvää ruokaa" Naurahti nainen ilkeästi.

"Hahah, nyt sinusta ei ole minulle enää huolta" Mietti nainen mielessään nauraen ja lähti ulos huoneesta.

Papukaija jäi syömään, naisen antamaa ruokaa.

Seuraavana aamuna Brandon oli menossa katsomaan papukaijaa, kun hän huomasi suureksi järkytyksekseen, papukaijan makaavan häkin latialla elottomana.

"Eii!" Huudahti Brandon suruissaan.
"Naisella oli taatusti sormensa pelissä" Mietti Brandon raivoissaan.

"Mikä ihmeen syy, naisella oli tehdä papukaijalle noin?" Mietti Brandon kunnes keksi.
"Jospa papukaija oli naisen tiellä, kuten Darsykin. Hetkinen, papukaijahan koko ajan hoki, kirjahyllyä. Ainiin, näin ison puisen kirjahyllyn aivan alimman kerroksen käytävässä, paras tutkia asia" Mietti Brandon mielessään.

Brandon lähti juoksemaan kovaa vauhtia alakertaan.

Alimmassa kerroksessa oli todella pimeää, se oli kuin kellari.
Kirjahylly oli todella iso, mutta Brandon ei keksinyt, mitä erikoista siinä olisi.

Brandon tutki hetken aikaa kirjahyllyä, kunnes huomasi muita paljon isomman kirjan.
Brandon oli ottamassa kirjasta kiinni.

Kaapo kuitenkin esti, Brandonin aikeet.
"Mitä sinä täällä teet? Et todellakaan saa olla täällä!" Huudahti Kaapo Brandonille kiukkuisena.

"Aaaaaa!" Karjahti Brandon, sillä hän pelästyi valtavasti.
"Siis tuota... Katselin vain hieman ympärilleni" Sai Brandon lopulta sanottua.

"Selvä, nyt olet katsellut ja nyt voit häipyä" Kivahti Kaapo tönäisten samalla Brandonia.

"Minuahan ei uhkailla tai tönitä" Karjahti Brandon ja kävi Kaapon kimppuun.

Taistelu oli kovaa.

Lopulta Brandon kuitenkin voitti ja Kaapo makasi tajuttomana maassa.

"Hienoa, nyt on aika kokeilla mistä tämä kirjahylly on tehty" Mietti Brandon ja otti isoimmasta kirjasta kiinni.
Kirjahylly alkoi liikkua ja pian se avautui kuin ovi.

"Vau, sellainen kirjahylly sitten" Sanoi Brandon hymyillen ja katsoi huonetta.

"Oooh... Siinä se juoma on, suoraan edessäni" Sanoi Brandon hämmästyneenä.

"Tämä juoma palauttaa kaiken ennalleen" Mietti Brandon onnellisena.

Pian huone alkoi täristä ja salaovi alkoi liikkumaan.
Brandon otti nopeasti juoman pöydältä ja piti sitä selkäänsä vasten.

"Brandon! Laita juoma heti paikalla takaisin pöydälle, kuuletko?" Karjui nainen vihaisena.

"Ei minulla ole mitään juomaa" Sanoi Brandon totisena, mutta näki kyllä, ettei naista tosissaan voinut huijata.

"Minähän en tätä pulloa sinulle anna mistään hinnasta!" Huudahti Brandon ja otti pullon selkänsä takaa.

"Tässä sinulle Darsy" Huusi Brandon nostaen pullon ylös kohti kattoa.

"Eiiiii! Älä tee sitä!" Huusi nainen paniikissa, mutta Brandon ei kuunnellut.

Niin Brandon joi koko pullon tyhjäksi.

Tähän loppui osa 6 =)
Toivottavasti piditte ja muistakaahan laittaa kommenttia hyvät ihmiset ja hyvää joulun odotusta kaikille :)