Olin todella maassa Brandonin pois menon takia, itkin päivät pitkät hänen haudallaan.
Jopa yöllä kuvittelin, että Brandon olisi vierelläni kuten aina.
Havahduin kuitenkin todellisuuteen, kyyneleet silmissäni.
Ajat olivat nyt todella rankkoja minulle.
Menin istumaan sohvalle ja katsoin, tyhjää seinää,
Mietin, että olin täysin laiminlyönyt kaksoset, joilla oli myös rankkaa, ei siis vain minulla.
Seuraavana iltana päätin mennä taas kerran, Brandonin haudalle, mutta Tascha esti matkani.
"Mitä sinä taas siinä teet?" Karjuin Taschalle joka vain hymyili minulle.
"Lähdet varmasti nyt suosiolla mukaani?" Sanoi Tascha itsevarmasti.
Kyyneleet alkoivat taas valua pitkin poskiani.
"Mistä tuollaista olet saanut päähäsi? Minä en todellakaan aijo jättää lapsiani nyt, kun he tarvitsevat minua kaikista eniten!" Karjuin Taschalle.
Nopeasti lähdin juoksemaan talolleni ja paiskasin oven kiinni.
"Selvä, et siis tule mukaani, joten minun on ryhdyttävä viimeiseen taistoon!" Sanoi Tascha hiljaa ja katosi.
Taschan ilmestymisestä oli kerrankin hyötyä.Tajusin, että olin täysin laiminlyönyt omat ihanat lapseni, joten päätin heti korjata asian.
Ensi töikseni menin heittelemään palloa kaksosten kanssa.
Pian lohdutin Marcoa joka suri isäänsä hyvin paljon.
Myöhemmin illalla katselin Daisyn kanssa tv:tä.
"Eikä miten toi osaa tollasta?" Kysyi Daisy minulta ensimmäisen kerran isänsä pois menon jälkeen hymyillen.
"En tiedä kulta, hän taitaa vain olla luonnonlahjakkuus" Sanoin Daisylle hymyillen.
Perheonnemme kuitenkin tyssäsi, ennenkuin ehdimme kunnolla edes aloittaa.
Poliisi auto aijoi kaahaten pihallemme, menin pihalle katsomaan mitä poliisi oikein halusi.
"Päivää, onko jotain sattunut?" Kysyin poliisilta varovasti.
"Minulla on käsky viedä, Daisy ja Marco" Sanoi nainen aivan kuin hypnoosissa.
"Ei ette te heitä saa viedä!" Aloin kirkua ja otin naista paidasta kiinni, hän kuitenkin tönäisi minut maahan ja jatkoi kävelemistään kohti taloa.
Daisy ja Marco näkivät ja kuulivat kaiken, eteisestä.
Daisyä alkoi itkettämään ja niin Marcoltakin alkoi valumaan kyyneleitä.
Nainen astui sisälle eteiseen ja talutti, karjuvat kaksoset ulos talosta.
Ulkona Daisy ja Marco halasivat minua, silloin pelkäsin, että se olisi viimeinen halaus lasteni kanssa.
Kun kaksoset olivat menneet autoon, lähti auto kaasuttamaan kovaa vauhtia pois.
Juoksin tielle katsomaan kuinka lapseni vietiin minulta pois.
"Eiiii... Lapseni!" Huusin itkien.
Rysähdin maahan.
"Nyt minulta on viety kaikki rakkaani" Sanoin hiljaa.
Hetkeä myöhemmin, ilmestyi Tascha tapansa mukaan.
"Nyt voit lähteä mukaani, sillä et enää varmastikkaan keksi yhtään syytä miksi et lähtisi" Sanoi Tascha tyynenä.
"Ei, en taida todellakaan enää keksiä syytä, joten ihan sama minulle minne lähdemme" Sanoin Taschalle vihaisena.
Yhtäkkiä Tascha katosi.
"Mitä tämä on, mitä minulle tapahtuu!" Huusin kun aloin kimaltelemaan ihme kimmallusta.
"Apua! Auttakaa!" Huusin, mutta kukaan ei kuullut.
Aloin loistamaan kauttaaltaan kirkasta valkoista valoa.
Silloin tiesin, ettei mikään enää palaisi ennalleen.
Tähän loppui osa 3, toivottavasti piditte ja...
Muistakaahan laitella kommenttia kiitos!
Kommentit